keskiviikko 28. joulukuuta 2011

15. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

(2010)
130 s.

Tämä oli ihan helevetin hyvä kirja! Mörrin suosittelema, ja blogista löytyy myös Mörrin kirjoittama entry tästä. Nauroin paljon ääneen, vähintään joka toisella sivulla oli jotain mikä olis tehnyt mieli lukea ääneen kanssaihmisille.

Mielensäpahoittaja on vanha perisuomalainen mies, joka rohkenee kertoa mikä asioissa on vikana. Kyllä pitäisi kaiken olla niinkuin ennen vanhaan. Nykypäivänä lähettelee miniät ystävänpäiväkortteja, jouluna syödään kalkkunaa, ihmiset eivät osaa jonottaa, hanavedestä pitää kahvilassa maksaa, Arvi Lind on poistunut studiosta, ihmisillä ei ole talkoohenkeä ja mäkihyppylähetykset ovat määrämittaisia.

Miten pystyy verrattain nuori ihminen tuottamaan tällaista tekstiä? No, kirjan takasivulla on kyllä lainaus Kyröltä: "Kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun kutsuvat nuoreksi kirjailijaksi. Ennen tässä iässä saatiin lapsenlapsia tai reuma. Henkinen ikäni on vähintään 83. Haluan syödä viiliä ja kuunnella seinäkelloa, mutta kirjoja pitää muka kirjoittaa ja viedä lapsia tarhaan. Kyllä pitäisi olla useammin sunnuntai. Tai ainakin 1980-luku." 

Se yllätti, että kirjassa oli vakavuuttakin. Nuorena rintamalla samanikäisiä poikia kuoli, vaimo on hoitokodissa, ainoa ystävä vastikään haudattu. Tämä on vanhan ihmisen elämä, eikä pelkästään kattaus humoristista asioiden arvostelua.
Luetan tämän samantien veljellä ja miehellä, ja voin lämpimästi suositella kaikille, joilla on huumorintajua.  Kirja oli läpeensä niin mainio, että on vaikea valita tähän vain yhtä pätkää.

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun menin jäiden lähdön jälkeen rantaan. Monet ajat olin odottanut, että huomenna avataan kalakausi, ylihuomenna tehdään maitoon keitto, sinne perunaa, porkkanaa ja tölkistä herneitä ja ai että. Katiskalla piti se saalis vetää. Aina se on ollut talvet saunan seinustalla, hyvä katiska.
Vene oli paikoillaan, mutta oliko katiska? Kyllä ei ollut. Se oli hyvä katiska, ostettu Paanasen liikkeestä kesäkuussa kuusikymmentäneljä, minulla on mainos ja kuitit kuule ihminen tallella. Siihen aikaan sanomalehdet painettiin paremmalle paperille, niihin kirjoitettiin parempia juttuja ja kahvi maistui aamuisin paremmalle."

10/10

maanantai 26. joulukuuta 2011

19. Arkadi & Boris Strugatski: Stalker

(Пикник на обочине, 1972)
216 s.

Tässä on taas nämä mun tiheämmät päivitykset :D Veljen suosittelema kirja, luin tämän jo joskus kesällä, mutta jostain syystä entryn kirjoittaminen jäi. Piti lainata tää nyt uudestaan kirjastosta ja selailla läpi, samalla lainasin kaks uutta kirjaa listalta.

Avaruusolennot ovat vierailleet maapallolla kuudella alueella ja jättäneet jälkeensä outoa teknologiaa ja kummallisia luonnonilmiöitä. Näitä alueita kutsutaan Vyöhykkeiksi, ja ne ovat vaarallisia sekä tarkasti vartioituja. Vyöhykkeiltä löytyvät esineet ovat kuitenkin haluttua mustan pörssin kauppatavaraa, joten nk. stalkerit tekevät alueille ryöstöretkiä.
Yksi vyöhykkeistä sijaitsee Marmontissa, Kanadassa, ja kirja kertoo siellä asuvasta stalkerista, Redrick Shoehartista.

Venäläinen scifi on käsitteenä niin kiehtova, että luen varmaan joskus lisää. Kirja oli ihan viihdyttävä -  teksti on rentoa ja puheenomaista, minkä ansiosta tunnelmiin pääsee hyvin sisälle. Juoni kokonaisuudessaan on melko mutkaton. 

- Ei, odottakaahan, Noonan sanoi. Jostakin syystä hän tunsi itsensä petetyksi. - Ellette te noin yksinkertaisia asioita tiedä... Tai olkoon, järjestä viis. Mutta entä Käynti? Mitä mieltä olette Käynnistä?
- Sen voin selittää, Valentin sanoi. - Kuvitelkaapa mielessänne huviretki...
Noonan hätkähti.
- Kuinka sanoitte?
- Huviretki. Kuvitelkaa metsä, tie ja niitty. Tieltä kääntyy niitylle auto, josta purkautuu nuoria ihmisiä pulloineen ja eväskoreineen, tyttöjä, transistoriradioita, kameroita... Sytytetään nuotio, pystytetään teltat, musiikki alkaa soida. Ja aamulla he lähtevät. Eläimet, linnut ja hyönteiset, jotka koko yön ovat kauhuissaan katselleet tapahtumia, ryömivät esille piilopaikoistaan. Ja mitä ne näkevät? Ruohikolle on valunut voiteluöljyä ja bensiiniä, käyttökelvottomia sytytystulppia ja öljynsuodattimia ajelehtii hujanhajan. Maassa lojuu trasseleita, rikkinäisiä polttimoita, joku on hukannut jakoavaimen. Lokasuojista on irronnut jollakin kaukaisella suolla tarttunutta kuraa... No ja tiedättehän, nuotion jäljet, järsittyjä omenoita, karamellipapereita, säilykepurkkeja, tyhjiä pulloja, jonkun nenäliina, jonkun kynäveitsi, vanhojen sanomalehtien riekaileita, kolikoita, kuihtuneita kukkia muilta niityiltä...
- Ymmärrän, Noonan sanoi. - Huviretki tienpientareelle.
- Nimenomaan. Huviretki jonkin kosmisen tien varteen. Ja te kyselette minulta, palaavatko ne vai eivätkö.

7.5/10

maanantai 21. marraskuuta 2011

0: Riikka Pulkkinen - Totta


(2011)
335s.

Erittäin hienosti kirjoitettu kirja, joka aluksi vaikutti erittäin epäkiinnostavalle, sillä kirja oli osittain kuolevasta mummosta, eikä kuolevat mummot liikuta minua. Onneksi jossain vaiheessa kirjaan tuli mukaan henkilö, jonka tarina ja kohtalo kiinnosti enemmän ja kirjaa piti alkaa ahmia. Teksti oli aika raskasta, joten tähän tuhraantuikin pitkä aika tai siis jotain reilu viikko. Pulkkisen toinen kirja Raja odottelee minua jo, ja kunhan tästä olen toipunut niin aion sen kyllä lukea. Väliin pakko saada jotain kevyempää kirjaillisuutta vaan.

Kirjassa kertojina ovat mummo Elsa, hänen miehensä Martti, heidän tyttärensä Ella, Ellan tytär Anna, sekä Ellan hoitaja Eeva. Hahmoista oli enimmäkseen helppoa pysyä kärryillä, siis kuka milloinkin kertoi tarinaa. Ella vaikutti aika rasittavalle, muista hahmoista pidin. En tiedä menikö multa jotain ohi, kun en sitä Linda-kuviota täysin sisäistäny, ehkä joku saa kertoa tarkemmin. Mummo siis kuolee ja kertoo kolmiodraamasta 60-luvulla.

Kipu palaa miehen katseeseen. Joku toinen, vuosien päässä minusta ja minun kaltaisistani kivettää ilmeensä nähdessään kivun. Mutta minä olen minä enkä ole oppinut sellaisia tapoja. En ole oppinut, miten sanoa jollekulle kyllän jälkeen ei. Jos rakastuu kerran, avaa itsensä iäksi toiselle, antaa itsensä kokonaan. Minun käteni sanovat ei, puristuvat nyrkkiin, mutta mies avaa minut taas kerros kerrokselta.

8/10

tiistai 8. marraskuuta 2011

47. George Orwell: Eläinten vallankumous


(1945)
126s.

Jee! Sain luettua kirjan! Listalta! Tähän ei kyllä kauaa mennyt, sivuja oli noin vähän ja teksti oli kepeää, vaikka aihe kai oli syvällinen. Aluksi teksti tuntui vähän naivilta, mutta pian tykkäsinkin, en tiiä miten oon selvinny näinkin pitkään tätä lukematta. No eipä kyllä oo ainoo klassikko mistä oon ollu paitsi. 

Kirja kertoo maatilasta, jossa eläimiä kohtelee huonosti herra Jones. Yksi sioista ehdottaa, että eläimet nousisivat kapinaan ja näin käykin, Jones ajetaan tilalta pois. Eläimet kirjoittavat seinälle säännöt itselleen ja alkavat hoitaa tilan töitä. Kaikille luvataan enemmän ruokaa, vähemmän työtä ja mukavammat olot. Lopulta kuitenkin käy niin, että vain siat elävät hyvin ja muut eläimet kärsivät. Osa teloitetaan. Siat alkavat elää yhä enemmän ja enemmäin kuin ihmiset, eikä heitä lopulta erota toisistaan.

Äänestys pantiin toimeen heti, ja ylivoimainen enemmistö oli sitä mieltä, että rotat olivat tovereita. Vain neljä äänesti vastaan, kaikki kolme koiraa ja kissa, jonka jälkeenpäin havaittiin äänestäneen kummankin vaihtoehdon puolesta.

8,5/10

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

0: Chuck Palahniuk - Snuff


(2008)
197s.

Luin tämän toistamiseen. Mulla meni noihin 197 sivuun yhteensä 2 kuukautta, että sen verran hektistä elämä ollut, ettei juuri ehdi kirjoihin tarttua. Jotain uusia on tietty hyllyssä, mut millonkahan niitä kerkeis, saati että lukulistalta jotain. Ahistaa jo koko lista, kun tuntuu, että oon kahlannu jo läpi kaikki jotka kykenen!

Enivei, tää on yksi mun lemppareita Palahniukilta, joka on mun suosikkikirjailijoita. Ja vaikka minulla on häneltä kaikki kirjat hyllyssä, niin en oo saanut luettua kuin muutaman. :( Tämä kirja kertoo päivästä gangbang-elokuvan kuvauksissa. Pornotähdestä, kolmesta miehestä jotka odottavat vuoroaan, sekä pornotähden sihteeristä. Yksi miehistä uskoo olevansa tähden kauan sitten adoptioon antama lapsi, yksi on tullut todistamaan maailmalle ettei ole homo ja yksi aikoo tappaa tähden.

During the first world war, I told her, Hitler had been a runner, delivering messages between the German trenches, and he was disguisted by seeing his fellow soldiers visit French brothels. To keep the aryan bloodlines pure, and prevent the spread of venereal disease, he comissioned an inflatable doll that Nazi troops could take into battle. Hitler himself designed the dolls to have blond hair and large breasts. The allier firebombing of Dresden destroyed the factory before the dolls could go into wide distribution.
True fact.

9.0/10

maanantai 15. elokuuta 2011

0: Chad Kultgen - Men, women & children

(2011)
303s

Chad Kultgen on pyyhkäissyt mun ykkösikirjailijaksi kolmen teoksensa avulla: The average american male, The lie ja nyt tämä. Oon tykänny kaikista tajuttomasti, varsinkin ekasta ja tästä. Kieli on ihan samanlaista kaikissa, helppolukuista ja välillä hauskaakin. Seksiä on paljon, jopa liikaakin.
 Tämän kirjan nimi kertookin kaiken oleellisen, eli kirja kertoo muutamasta perheestä ja heidän 8. luokkalaisista lapsistaan. Vanhemmilla on omat ongelmansa, mm pettäminen ja erot. Lasten elämään kuuluu anoreksia, koulu, seksuaalinen herääminen, netti. Hahmot ovat kaikki mielenkiintoisia ja olisin halunnut, että tässä ois menty vielä pidemmälle kunkin kohdalla. Parhaita oli äiti ja tytär, jotka pitivät sivustoa, johon laittoivat seksikkäitä kuvia tytöstä, sekä tyttö, jonka äiti vahti netin ja puhelimen käyttöä niin radikaalisti, että tyttö päätyi postailemaan keksittyjä pornotarinoita MySpaceen. Pidin myös pojasta, joka pelasi WoWia. Ainoa tylsä asia kirjassa oli amerikkalainen jalkapallo pelit, joita oli kuvailtu tarkasti parin kappaleen ajan, en tajunnut niistä mitään. Välillä mietin häveliäänä, ett onko mun ihan ok lukea näin roisia tekstiä 14-vuotiaista. Keep repeating, it's only a book. :D

Brandon lowered himself back down on top of her and said, "Have you ever done this before?"
Allison said, "No."
He said, "Cool."
Allison said, "Have you?"
He said, "Yeah. I'm in high school. I've fucked like three times. It's awesome. You don't have to do anything. It's mainly on me. Just lay there. You're actually pretty lucky that I've done it enough to know what I'm doing. You'll totally love it."

9,5/10

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Ja tulokset tässä...


Pari päivää myöhässä, kuten minä aina. Mutta sain arvonnan suoritettua! Jumalat juhlivat öisin kirja lähtee Annelelle ja Oma taivas Ahlelle. Ahle, laitatko osoitteesi mulle: charlieshellsangel @ gmail.com, koska en tiedä, mistä sinut tavoittaa. 
Kiitos kaikille osallistuneille ja tätä mainostaneille. :)

Stephen King taisi pelottaa suurimmalla äänimäärällä. Itse kanssa fanitin Kingiä ala-asteella (ja ehkä vielä yläkin) ja luin kaikki siihen asti ilmestyneet kirjat moneen kertaan. Sitten on ihastus vähentynyt ja nykyisin oon yrittänyt lukea niitä uudelleen, mut en vaan kestä. En muista olisinko ikinä pelännyt noiden kirjojen parissa, toisin kuin kotimaisen kansantarina kokoelman Myytillisiä tarinoita tai edelleen minua pelottavan Noidan käsikirjan. Lisäksi mua jänskäs kamalasti Harry Potter ja salaisuuksien kammion parissa. Muuten en pahemmin luekkaan jännittäviä kirjoja, koska niistä suurin osa on dekkareita ja minä en ole dekkareiden ystävä. Mutta vinkeistä kiitokset myös, muutaman noista otan luettavien listalle. :)

Mainintoja saivat seuraavat teokset ja tekijät:
Stephen King: Uinu uinu lemmikkini
Stephen King: SE
Susan Cooper: Pimeä nousee
John Christopher: Tripodien aika
Helvi Hämäläinen: Aaverakastaja
Heinrich Hoffman: Jöröjukka
David Mitchell: Ghostwritten
Jilliane Hoffman: Cupido
Ake Edwardson: Enkelitanssi
Ake Edwardson: Varjoa ja aurinkoa
Bret Easton Ellis: Amerikan psyko
Ira Levin: Rosemaryn painajainen
Aaro Hellaakoski
Edgar Allan Poe
H.P. Lovecraft
H.G. Wells
Tess Gerritsen



tiistai 26. heinäkuuta 2011

ARVONTA!!


Heippa kaikki!
En oo lukenut mitään hetkeen, mut uusia kirjoja on iso pino kuumottelemassa. Aikaa vaan ei tahdo olla eläkeläisellä. ;)
Nyt on kuitenkin aika järjestää tämän blogin ensimmäinen arvonta. Kysymys on helppo: 
kerro mikä on pelottavin tai kamalin kirja/novelli/runo minkä oot koskaan lukenut? Voit kertoa tarkemminkin mikä siinä pelotti.
 
Palkintona on Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin (kovakantinen) ja Alice Sebouldin Oma taivas (pokkari). Kirjoita vastauksessasi haluatko osallistua molempien vai vaan toisen (kumman?) kirjan arvontaan.
Vastaukset joko tähän alle, tai sähköpostilla Mörrille charlieshellsangel @ gmail.com.

Arvonta suoritetaan 8.8.

Jumalat juhlivat öisin Kirjavinkeissä

maanantai 11. heinäkuuta 2011

46. Theodore Sturgeon: Enemmän kuin ihminen

(More Than Human, 1953)
211 s.

Huh, kylläpäs kesti että sain taas kokonaisen kirjan luettua! Mulla oli tuossa muutto päällä ja kaikkee, mutta toivottavasti nyt taas vähän tiheämmin päivityksiä. Tämänkertainen kirja on veljen suosittelema.

Juonesta ei pysty paljon kertomaan ilman että spoilaa koko kirjan idean. No, päähenkilöitä on varsinaisesti seitsemän, ja heillä kaikilla on jonkinlaisia erikoisia kykyjä (telekinesiaa, telepatiaa jne.). Nämä henkilöt ajautuvat yhteen ja huomaavat ryhmänä olevansa jotain erilaista.

Tämä oli mulla pitkään kesken ennenkuin sain luettua loppuun, joten päädyin lukemaan tämän heti uudelleen. Oon muutenkin sitä mieltä, että usein kirjasta saa kaiken irti vasta toisella lukukerralla. Tai ehkä se johtuu vaan mun seulasta muistista, että kirjan loppupuolella oon jo unohtanut mitä alussa tapahtui... No oli miten oli, toinen lukukerta selvensi tarinaa huomattavasti ja tykkäsin kirjasta enemmän kuin aluksi. Oli aika intensiivinen lukukokemus, henkilöihin pääsi hienosti sisälle. 

Janie astui hiljaa ulos huoneesta ja pysähtyi heti kun oli päässyt äitinsä silmien ulottumattomiin. Kalpea nuori mies, jolla oli kirkkaat mustat silmät, kumartui äkkiä häntä kohti. Janie vastasi hänen tuijotukseensa. Nuoren miehen kasvoille ilmestyi hämmentynyt ilme. Hän ojensi kätensä, seisahtui ja painoi sen sitten otsalleen. Se valahti alas peittäen hänen mustat silmänsä. 
"Älä koskaan tee tuota toistamiseen", Janie sanoi juuri niin lujaa että mies kuuli. Sitten hän lähti huoneesta. 
"Wima", nuori mies sanoi käheällä äänellä. "Tuo lapsi on telepaatikko."
"Roskaa", Wima sanoi hajamielisesti keskittyen tuijottamaan lihavan miehen mutrusuuta. "Minä annan hänelle vitamiineja joka päivä."

8/10

tiistai 28. kesäkuuta 2011

0: Torey Hayden - Häkkipoika

(1983)
366s.

Kevin on 15-vuotias poika, joka on kokenut isäpuolensa taholta väkivaltaa ja on elänyt vuosia laitoksissa, puhumatta kenellekkään, piileskellen pöytien alla. Terapeutti Torey Hayden tulee laittamaan lapsen asiat järjestykseen, joten pian puhekkin alkaa sujua ja Kevin pääsee kymmenistä fobioistaan eroon. Kevinin isäpuoli on hakannut hänen siskonsa hengiltä ja siitä Kevin kertoo vähitellen Toreylle.

Kirjanmerkkejä oli lukenut tämän ja minäkin hankin pokkarin alesta. Oon lukenut aiemmin kaksi kirjaa Haydeniltä ja tämä oli huonompi kuin Aavetyttö, mutta parempi kuin Nukkelapsi...muistaakseni. Niistä on kuitenkin aikaa kun luin. Haydenin kieli on todella sujuvaa ja mukaansatempaavaa, mutta tässä kirjassa loppua kohti alkoi puuduttaa, kun kaikki ns kamalat jutut oli jo kerrottu ja niitä ei selvästi ollut tulossa lisää. Tässä oli aika vähän semmoista järkyttävää tekstiä, mitä Aavetytön luettuani odotin. Oonks vähän sika ämmä?! En minä halua lapsille pahaa, mutta tämmöseltä kirjalta odotan kauheuksia.

En nyt laita quotea, kun kirjaan uhraantui niin paljon aikaa, eikä mitään sivua jäänyt mieleen. 

6,5/10

lauantai 11. kesäkuuta 2011

0: Albert Camus - Sivullinen

(1942)
160s.

Camus palkittiin Nobelilla 1957. Tää ei ollut mitenkään supermielenkiintoinen, mut sivuja oli onneksi vähän.

Meursault on mies, joka kirjan aluksi menee äitinsä hautajaisiin, missä ei itke. Sitten hän heilastelee Marieta, tupakoi, juo viiniä, ui ja lopulta tappaa miehen, jonka kanssa Meursaultin naapurilla on kränää. Loppupuoli kirjasta on oikeudenkäyntiä ja vankilassa kuolemantuomion odottelua.Erikoista on, miten kaikki poliisit ja oikeus (paitsi syyttäjä) suhtautuu Meursaultiin, vähän niinkuin hän ei ois tehnyt mitään väärää. Hyvä että edes vangitsemaan suostuvat.

Muutamia kysymyksiä, hieman sananvaihtoa asianajajani kanssa, ja kuulustelut olivat päättyneet. Asiani kulki kulkuaan, niin kuin tuomari itsekin sanoi. Joskus keskustelun ollessa yleisluontoista minutkin otettiin siihen mukaan. Aloin hengittää. Kukaan ei noina hetkinä ollut minulle ilkeä. Kaikki oli niin luonnollista, niin hyvin järjestettyä ja niin maltillisesti esitettyä, että minulle tuli sellainen naurettava tunne, kuin olisin ollut "perheen jäsen". Ja niiden yhdentoista kuukauden jälkeen, minkä tuota tutkintaa kesti, voin sanoa melkein kummastelleeni, että minua oli milloinkaan mikään muu ihahduttanut kuin nuo harvinaiset hetket, kun tuomari saatteli minua ovelleen ja taputti minua olkapäälle sanoen sydämmellisen näköisenä: "Asia on tältä päivältä lopussa, herra Antikristus".

7/10

0: Petri Tamminen - Mitä onni on



(2008)
191s.

Tämä oli ihan suht hauska ja nopealukuinen kirja. Voisin lukea lisääkin Tammisen tuotantoa. Petra on sitä joskus mulle vissiin mainostanut, siksi ostin tämänkin kirjan.

Kertoja on kirjailija, joka taiteilijaystävänsä Hannun kanssa päättää tehdä kirjan aiheesta suomalaisen miehen onni. Apurahat saatuaan, miehet alkavat haastatella mm lottovoittajaa, mandariinien maahantuojaa, juhannushääparia. Onnen etsintä ajaa miehet lopulta Tanskaan, missä kertoja yrittää lämmitellä suhdettä nuoruuden rakkaaseensa, vaikka kotona odottaa vaimo ja lapset.

Kävelykadun lounaspaikasta ja käsityöpuodista kauniisti hymyileviä tyttöjä löytyy lisää. Heitä oli tässä kaupungissa kaikkialla.
-Juuri tuommoiset viattomat hymyt on pahimpia, minä sanoin. -Tuommoiset hymyt rikkoo avioliittoja.
-Onko näin, Hannu sanoi niin kuin mies, joka ei ymmärrä keski-ikäistä miestä uhkaavista vaaroista mitään saati että piittaisi niistä.
-Nimenomaan tuommoiset hymyt johtaa miehiä harhaan, minä toistin.
Kun Hannu ei tuntunut vieläkään uskovan, aloin hermostua, kysyin eikö hän muka ymmärtänyt, millaisen katteettomien toiveiden vyöryn tuollainen viaton hymy miehessä laukaisi.
-Tuommoisessa huumassa on kuule särjetty tuhansia perusonnellisia avioliittoja. Tyttö vähän hymyilee ja heti mies unohtaa sen arkisen muijansa. Me keski-ikäiset miehet ollaan niin alttiita eikä sitä ymmärrä kukaan.

7,5/10

0: Maria Peura - On rakkautes ääretön


(2001)
224s.

Tämä oli aika surrealistinen. Tarina on kerrottu lapsen näkökulmasta ja välillä pitää miettiiä, mikä tapahtuu oikeasti ja mikä on mielikuvitusta. Tarina on aika rankka, en suosittele ihan herkimmille. Kuitenkin kauniisti kirjoitettu kirja ja lappilainen murre on mukavaa luettavaa, vaikka joitakin sanoja joutuu makustelemaan, että mitä tää nyt meinaa.

Saara on 6-vuotias, kun hän joutuu vanhempien alkoholismin takia muuttamaan mummolaan. Ukki käyttää Saaraa hyväkseen ja hakkaa mummoa, jolloin Saara pakenee mielikuvitusmaailmaansa. Saaralla on kesämökkinaapurien Pentti poika ystävänä. Lopulta ukki jää touhuistaan kiinni ja Saara pääsee turvaan.

Kylläpä Pentillä kestää. Ehkä hän on juossut toista reittiä. Vedän kynnet tassujen sisään ja maleksin ääneti mökin takapihalla. Pentin äidin ja isän ei tarvitse tietää, mitä minä ja Pentti teemme. Aivan pian Pentti tulee ja sitten voimme yhdessä nauraa ukin kuoliaaksi. Äkkiä pantteri vetää korvat luimuun.
Polulla ei näy Pentin jalanjälkiä. Juoksen mieleni sisälle, mutta hän ei ole sielläkään. Huudan Penttiä. Ääneni kimpoaa vuoren seinämästä ja tulee kaikuna takaisin. Kuulen vain oman ääneni. Se on kauhea ääni.
Kauhu haisee ukille.

7,5/10

0: Anja Snellman - Parvekejumalat


(2011)
315s.

Tällä kertaa Snellmannin kirjan aiheena on islam suomessa. Kirjan kertojina on Anis, 15-vuotias somalilaistyttö itä-Helsingistä, sekä vähän vanhempi suomalaistyttö, Zahra, joka on kääntynyt islamiin. Kirja oli mielenkiintoinen ja se oli pakko lukea päivässä, hyvä että maltoin kaupassa käydä välillä. Kirjan perusteella voisi olettaa, ettei islam ole "rauhan uskonto", aika kurjalta vaikutti Aniksen elämä loppuun asti. Sen sijaan suomalaisen tytön elämä oli ollut kamalaa ennen islamia. Kirja jätti taas osan tarinasta arvailujen varaan, joten toivottavasti joku muukin tämän lukee ja selventää minulle asioita.

Kerran rapussa istuessaan Anis kuuli uutispätkän alun: selostaja kuvaili kiihtyneesti kuinka Mekassa paloi koulu ja sieltä liekkejä ja savua pakoon sännänneiden tyttöjen päälle heitettiin säkkikangasta ja hiekkaa, minkä jälkeen tyttöjä piestiin ja kivitettiin, sillä he eivät olleet ehtineet palavasta talosta paetessaan ehtineet laittaa burkhia päälleen, tai heidän huivinsa ja kaapunsa olivat syttyneet tuleen ja paljastivat heidän ihoaan liikaa. Inshaa´Allah, selostaja toisteli. Kuinka kauhistuttavaa käytöstä Profeetan tyttäriltä!

8,5/10

torstai 9. kesäkuuta 2011

0: Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja

(2010)
130s.

Tämä ei ole mun lukulistalla, mut luin, toistamiseen. Tykkään älyttömästi, yksi hauskimpia kirjoja, mitä oon ikinä lukenut. Luin tän kahdessa tunnissa (ekalla kerralla taisi mennä kolme) vaikka oon edelleen maailman hitain lukija, ett varmaan normaaleilla ihmisillä ei tähän mee kuin tunti. Ainoa huono puoli kirjassa onkin sen lyhyys, sillä olisin jaksanut tämän jäärän juttuja pidemminkin.

Kirjassa vanha mies jonka vaimo on laitoksessa, miettii mistä kaikesta mielensä pahoittaa. Esim uutistenlukijasta, nykymusiikista, light makkarasta.

Täytyykö tämäkin kuinka monta kertaa sanoa? Kengät ovat kävelyvälineet. Kenkien tarkoitus on helpottaa askellusta, niillä pitää päästä eteenpäin, saapua sinne minne on menossa ja jaksaa vielä takaisinkin. Niillä täytyy kyetä pistämään juoksuksi, jos tulee ilmahälytys taikka jos sattuu muistamaan, että kohta menee kauppa kiinni eikä kaapissa ole piimää.
Ihminen tarvitsee talvikengät eli huopikkaat, jotka on lämpöiset ja vieläpä hassunnäköiset, sehän muistuttaa paljon koiranpennun kuonoa. Sitten tarvitaan kaikkien muiden kausien kävelykengät, joiden tulee olla ehdottomasti nahkaa. Kun nahasta huolehtii, niin ne kestävät märän, mudan ja kylmän. Yhdet turhat kengät saa ihmisellä olla, niillä hoidetaan hautajaiset, sukulaispojan tai -tytön ylioppilasjuhlat ja maamiesseuran ruotsinristeily.

10/10

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

8. Anja Kauranen: Pelon maantiede

Nyk Anja Snellman
(1995)
 440s.
Meinas välillä usko loppua tämän kanssa. Ekat 300 sivua melkein oli vaan kertojan lapsuudesta, enkä ymmärrä, miksi se piti ihan niin tarkkaan kertoa. Tuli kyllä tuttu olo, ei sillä, mut vittu 300 sivua! Sen jälkeen alkoikin tapahtua. Aika harvat jutut kerrottiin suoraan, enimmäkseen kautta rantain. Olin nähnyt aiemmin tämän elokuvana, joka onkin täysin erilainen, kuin kirja. Siks ootinkin koko ajan millon alkaa elokuvan tapahtumia tulla, mut ei ikinä! Olisin tykänny tästä paljon enemmän, jos nuoruusjorinoita ois ollu vähemmän ja ite asiaa enemmän.

Eka kuvaillaan kertojan lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta hartaasti. Kertoja (hmm, mikä sen nimi oli? ...joku Lyyra) on aikuisena hammaslääkäri. Hän pääsee mukaan yliopiston naistutkimuksen järjestämään salaiseen juttuun, jossa kostetaan kaikille maailman raiskareille ja muille paskiaisille kunnolla nappaamalla niitä kadulta pakuun ja lopulta myrkyttämällä.

Sittemmin kaupungilla alettiin kertoilla myös niiden yöllisistä opintopiireistä, sähköpostiverkostoista, erilaisista poluista ja niin sanotusta varjo-opetuksesta eli Keskiyön Instituutista johon opiskelijat valitaan erityisen tiheällä seulalla ja milloin minkäkinlaisin vaatimuksin. Jossa luennot alkavat kun sade lakkaa, ja kuinka muistelutyön tentti suoritetaan itkemällä ja tärisemällä. Kuulin että naisilla on Helsingin lähistössä joku saari jossa ne kokoontuvat yöllisiin menoihinsa. Ja biologisen kellonsakin ne ovat lyöneet pirstaleiksi, ainakin osa niistä, laihduttaneet tai lääkinneet tahallaan kuukautisensa pois.

8/10

torstai 2. kesäkuuta 2011

1. Bret Easton Ellis: Amerikan Psyko

(American Psycho, 1991)
448 s.

Mörri suositteli ja lainasi. Sillä olis kai ollut tämä myös englanniksi (?), mutta jostain syystä sen kummemmin ajattelematta otin lainaan suomenkielisen version. Välillä kieli vähän tökki, mutta ei kuitenkaan niin paljoa etten olis pystynyt lukemisesta nauttimaan.

Patrick Bateman on varakas, yläluokkainen nuori mies, jonka elämäntyyli on kallis ja hienostunut. Päällepäin hän on kuin kuka tahansa Wall Streetin juppi, mutta virheettömän ulkokuoren alla piilee neuroottinen sarjamurhaaja. 
Patrick on kirjan kertoja, joten lukiessa eletään hänen päänsä sisällä, ja kirjan edetessä ilmenee koko ajan enenevässä määrin merkkejä Patrickin murenevasta mielenterveydestä.

Tämä oli kyllä hieno kirja. Olin aiemmin nähnyt vain leffan, joka oli kyllä sinällään hyvä, mutta ei pystynyt kirjan tavoin avaamaan Patrickin hahmoa. Parasta antia oli kirjan loppupuolella, kun Patrick alkaa toden teolla seota. 
Tappaminen on Patrickille melko arkipäiväinen asia, ja hän kertoo tekemistään murhista (yksityiskohtaisesti) yhtä suurella tunteella kuin kuvailee (vielä yksityiskohtaisemmin) tapaamiensa ihmisten vaatteita. Irtileikattuja vaginoita mainitaan sivulauseissa. Patrick on ihana <3

Vaikka olen ensin tyytyväinen itseeni, äkkiä sisälleni jysähtää murheellinen epätoivo siitä, miten hyödytöntä, miten erinomaisen kivutonta on ottaa lapselta henki. Tällä edessäni olevalla pienellä ja kouristuneella ja verisellä esineellä ei ole mitään varsinaista historiaa, mitään merkittävää menneisyyttä, eikä mitään ole oikeastaan menetetty. On paljon pahempaa (ja nautinnollisempaa) ottaa hengiltä parhaassa iässään oleva mies tai nainen, jonka henkilöhistoria on täydellä alulla ja jolla on puoliso, ystäväverkosto, ura; joku sellainen, jonka kuolema järkyttää monin verroin lapsen kuolemaa enemmän paljon useampia pohjattomaan suruun kykeneviä ihmisiä ja pilaa ehkä paljon useamman ihmisen elämän kuin tämän pojan tarkoitukseton, mitätön kuolema.

9/10

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

39. Mikko Rimminen: Nenäpäivä


(2010)
 339s.

Minä en nyt oikein tiedä, että vihasinko vai rakastinko tätä kirjaa. Ainakin minä odotin, että tämä ois ollut paljon huonompi. Alkuun kirja oli aika hauska, mut sit muuttui koheltamiseksi, josta oli välillä vaikea saada selvää, mitä oikein tapahtuu. Puolessa välissä hiki valui kun ärsytti niin paljon, kun kaikki piti kertoa niin tarkkaan, joka helvetin lumihiutale kuvailla. Hahmot oli kuitenkin aika miellyttäviä ja no, kukaan ei raivostuttanut. Paljon tässä oli ihan uusia sanoja. Meinasin aluksi listata ne, mut sit siitä tuntui tulevan liikaa vaivaa. Rimmisen kieli on jotenkin poreilevaa. Kirja sai Finlandia-palkinnon.

Irma on yksinäinen nainen Hakaniemestä. Hän päätyy Keravalle, missä soittaa jonkun random ihmisen ovikelloa. Irma keksii hätäpäissään valheen, että hän on kyselytutkija ja käyttää tätä valhetta aika monella ovella, vain päästäkseen juttelemaan ihmisten kanssa. Hän ystävystyy Irja-nimisen naisen kanssa, mutta kaikki ei katso hyvällä Irman pähkinäkyselyitä, sitten onkin poliisit kannoilla.

Silti oli nyt vain pakko huudahtaa puhelimeen Irjahyvää, hirveästianteeksia ja sitten että voinhanminäsoittaakohtatakaisinheiheituuttuut. Tuut tuut sanoin varmuuden vuoksi itse, mikä ei tuntunut enää yhtään hyvältä ajatukselta siinä vaiheessa kun töhmin puhelua katkeille.

7.5/10

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

24. A.M. Homes: The end of Alice

(1996)
252s

Tämä oli hirveän kauniisti kirjoitettu kirja kamalasta aiheesta. Tekis mieli heti aloittaa alusta ja lukea uusiksi, saatankin tehdä niin. Teksti hyppelehti kahdessa ajassa ja paikassa, että alkuun oli vähän vaikea hahmottaa missä mennään.

Kirjassa toisena kertojana on 50+v pedofiili ja lapsen tappaja vankilassa. Häntä lähestyy kirjeellä 19-vuotias tyttö, joka kertoo aikeistaan vietellä nuori naapurin poika. Tyttö onnistuu tehtävässään. Vanki odottaa vapautumistaan ja kertoo oman tarinansa, samalla selviää miten ja miksi Alice kohtasi loppunsa.

She's in pieces, splattered around the room. Rivers of blood form small tidal pools. I don't know which blood is which, from whence it came. The scent is meaty, the putrid stink of slaughter. I'm embarrassed by the vigor, the extent of my outburst. It is as if I've lost myself, broken away.

9.5/10

lauantai 28. toukokuuta 2011

49. Chad Kultgen: The lie

(2009)
417s

Mulla meni tähän puoli vuotta. Aloitin kirjan ennen joulua ja tosi hitaasti etenin puoleenväliin. Nyt luin sit viikossa loput. Tässä, kuten Kultgenin aiemmassakin, on tummaa huumoria ja vaikka jälkeen päin ajateltuna tässä ei kamalasti tapahtunut, niin kirja ei ollut missään vaiheessa tylsä.

Kirjassa on kertojina 3 gollegessa opiskelevaa nuorta: ystävykset Kyle ja Brett, sekä Heather, jota kumpikin deittailee. Heather ja Kyle ovat rakastavaisia, kunnes Kyle erehtyy kosimaan Heatheria sormuksella, jossa ei ole aitoa timanttia. Siitä alkaa koston kierre, jossa kaikki saa ansionsa mukaan. Vaikka minusta Kyle oli niin sympaattinen, että se sai ihan liian kovan rangaistuksen, kun taas bitch Heather selvis voittajana.

I said "Pregnancy is the least of your problems, man, What about fucking AIDS?"
He said "These whores were clean."
I said "You realize you just said, 'These whores were clean'? Whores, man. They're whores."
He said "Yeah, yeah, yeah. I'm getting tested tomorrow. I'm sure I'm fine, but I know you're right and I'm getting tested."
I said, "Jesus Christ, good luck."
He said, "Thanks. So you what'd you do while I was getting AIDS?"

9.5/10

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

17. Matthew Stokoe: Cows

(1997)
 188s.

Mulla meni tän lukemiseen aika kauan, ottaen huomioon sivumäärän. Tässä oli paljon mulle tuntemattomia sanoja, joita piti jäädä miettimään. Tätä kohtaan oli aika valtaisat odotukset, eikä ne täysin täyttyneet. Kirjasta tuli talvella uusi painos, joka mun piti välittömästi hankkia, sillä aiemmin tästä ois saanut pulittaa Amazonille noin 200$. En tykänny yhtään lehmistä, vaikka nimi jo viittas siihen, ett niitä kirjassa on. Lucy oli mukavan kreisi hahmo.

Steven asuu hullun äitinsä, Hagbeastin, kanssa ja molemmat yrittää kiduttaa toisensa hengiltä. Stevenillä on suhde yläkerran (myös hulluun) Lucyyn, joka uskoo, että ihmisten sisällä on myrkkyä. Steven on töissä teurastamossa, missä juttelee lehmille, jotka haluaa paeta. Steven ja Lucy muuttavat lopulta yhteen ja alkavat puuhata vauvaa.

He lifted the rubbery fetus corpse from its sticky bed beside Lucy's leg and nailed it to the wall at head height, this thing was almost all head, with couple of pointy knives from the kitchen drawer. It didn't look like Jesus. It looked like it was - dead, deformed hope.

7/10

perjantai 20. toukokuuta 2011

11. Elina Tiilikka: Punainen mekko

(2010)
288s.

Tämä on omakohtaisiin kokemuksiin perustuva (mutta ei siis elämänkerta) prostituoidun arjesta jossain päin suomea. Kirja oli ihan sujuva ja mielenkiintoinen, tosin mua ärsytti se, ett kertoja lastas rahaa tililleen ja sit yhyy soskusta ei herunu mitään. NO MIKS ET MAKSANU LASKUJA KÄTEISELLÄ PANKISSA??? Siis argh. Halusin tykätä kertojasta, mut jotenkin sen tekemiset risoi koko ajan. Tekstistä myös jotenkin paistoi läpi, että kirjoittaja on nuori.

Noora on noin 20-vuotias tyttö, jolle ei työt maita. Hän päätyy kokeilemaan strippausta ja huomattuaan miten helppoa rahaa se on, laittaa nettiin ilmoituksen että myy seksipalveluja. Miehiä riittää enemmän, kuin ehtii hoidella. Rahaa tulee ja rahaa menee, se ei oikein kirjasta selviä, mihin kaikki rahat tuhlaantuu. Lopulta Noora on ihan down ja äiti tulee pelastamaan.

Otin rahat ja vasta nyt tajusin, että poika ei taatusti ollut vielä kahdeksaatoista. Itse asiassa se vaikutti aika lailla nuoremmalta. Mun mielestäni ajatus oli pikemminkin kiinnostava kuin epämukava. Katsoin uudestaan sen vielä kehittymätöntä vartaloa ja ojensin setelit takaisin. Se katsoi ihmeissään.
"Se on ihan ok."
"No kiitti."
Se häipyi äkkiä. Musta tuntui yhtäkkiä paremmalta. Vittu, olin oikea huorien Robin Hood.

7/10

torstai 19. toukokuuta 2011

13. Jack Ketchum: The Girl Next Door

     (1989)
         340 s.

Perustuu löyhästi Sylvia Likensin murhaan. Tapauksesta on tehty myös elokuva An American Crime, jonka olin nähnyt ennen kirjan lukemista. 

Kertojana toimii 12-vuotias David, joka asuu pienessä ja rauhallisessa lähiössä. Naapurin perheeseen saapuvat asumaan 14-vuotias Meg ja hänen pikkusiskonsa Susan, joiden vanhemmat ovat kuolleet autokolarissa. Perheen äiti on tytöille ankara, ja normaalin rajoissa oleva kurittaminen muuttuu ennen pitkää kiduttamiseksi, johon osallistuvat myös perheen ja naapuruston lapset. 

En oikein tiiä, mitä tämmösestä kirjasta vois sanoa. Saako sanoa että oli hyvä? Mua kiinnostaa ihmisten julmuus, ja tässä sitä oli kuvattu runsaasti. Erityisen lukukokemuksesta tekee se, kuinka kärkkäästi lapset osallistuvat väkivaltaan. 

They'd removed the gag once they'd finished, knowing she was too weak now to say much anyhow. Her lips were puffy and swollen. One of her eyes was closing, turning red and purple. I saw three or four new cigarette burns on her chest and collarbone and one on her inner thigh. The triangular burn from Ruth's iron was an open blister now. There were bruises on her ribs and arms and over her calves and thighs where Willie'd cut her the day before.

8.5/10

10. Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt

(2007)
319s

Kirjassa oli kolme (vai neljä?) kertojaa, joiden myötä tarina aukesi hienosti ja jännittävästi pikkuhiljaa. Tykkäsin kyllä tästä, vaikka lopussa olin vähän ett häh miten tässä näin voi käydä. Kirjan lopussa oli vielä faktaa prostituution historiasta, josta alla oleva lainaus.

Jasmin on teinityttö, joka tutustuu koulussa räväkkään Lindaan. Pian Jasminin elämä muuttuu koulusta pinnaukseksi ja varasteluksi. Hän päätyy tanssimaan alasti Wet pet clubille ja lopulta seksiorjaksi ulkomaille. Ruumiiltakaan ei säästytä.

Kääntäen: entä jos kaikilla maailman vangituilla, kaapatuilla, seksibisnekseen houkutelluilla tytöillä olisi itsessään jokin kauhistutava bakteeri, virus, tauti jonka he tartuttaisivat hyväksikäyttäjiinsä, jokin miasma joka aiheuttaisi kasvojen sinistymisen, silmien ulospullistumisen ja hiustenlähdön? Miltä maailmamme näyttäisi huomenna?
Toistan: miltä maailmamme näyttäisi huomenna?

8.5/10

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

42. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen

(2007)
270s.

Takakansi lupaa kirjaa hervottomaksi. Se meinaa minusta sitä, että lukija nauraa ääneen. Viihdyin kyllä tämän kirjan parissa, mutta en nauranut pahemmin. Välillä oli hymyilyttäviä lauseita. Ja olihan tämän juoni aika mielenkiintoinen. Ihan ok kirja, ei tunnu ett haaskasin elämästäni noin 14 tuntia. Lukunopeus mulla siis on max 20 sivua tunnissa.

Mikko Virtanen ei ole koskaan sopeutunut olemaan suomalainen, vaan on aina pyrkinyt ruotsalaiseksi. Mikkoa harmittaa suomessa muunmuassa uutisten säänlukija, joka peittää ruhollaan ruotsin kartan. Mikko pääsee lopulta muuttamaan ruotsiin ja kansallistransuus saa väistyä.

Hän on kissaihminen. Se on selvästi hänen heikko kohtansa. Päätän käyttää sitä hyväkseni.
- Minullakin on kissa.
Se lipsahtaa minulta. Ei olisi pitänyt valehdella, ei olisi tarvinnut. Hän pitää minusta ilman kissaakin. Ja nyt on myöhäistä.
- Minkä rotuinen? hän kysyy
- Siamilainenhan se, harmaa, Putte nimeltään.
Olen suossa. Ja kaivan itseäni vielä syvemmälle.
- Haluatko nähdä sen?
Tottakai hän haluaa. Kuka nyt ei haluaisi perjantai-iltana kissaa nähdä? Hyppäämme saman tien taksiin.
Minulla on kymmenen minuuttia aikaa järjestää Putte-niminen harmaa siamilaiskissa kotiini. Sellaista palvelua ei taida löytyä keltaisilta sivuilta. Tuhosinko lupaavasti alkavan suhteen valheella, turhalla valheella?
Hyvänen aika. Minähän olen luonut henkilöllisyyden ja työhistorian tyhjästä. Yhden siamilaiskissan loihdin vaikka sängyn alle jääneistä villakoirista ja nippusiteistä.


7.5/10
Kirjaa suositteli AnneVee

maanantai 16. toukokuuta 2011

petran lukulista

1. Bret Easton Ellis: Amerikan Psyko
2. Flora Rheta Schreiber: Sybil
3. Frank Herbert: Dyyni
4. Mika Waltari: Suuri illusioni
5. Stanislav Lem: Solaris
6. Anthony Burgess: Kellopeliappelsiini
7. Sofi Oksanen: Puhdistus
8. Sofi Oksanen: Stalinin lehmät
9. Joku Auschwitz-kirja (:D)
10. Markiisi de Sade: Sodoman 120 päivää
11. joku Chuck Palahniukin kirja
12. Anna -Leena Härkönen: Häräntappoase
13. Jack Ketchum: The Girl Next Door
14. Paul Ekman: Telling lies
15. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
16. Irvine Welsh: Trainspotting
17. Erlend Loe: Supernaiivi
18. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
19. Arkadi ja Boris Strugatski: Stalker
20. Mary Stewart: Kristalliluola
21. Robert Holdstock: Alkumetsä
22. Isaac Asimov: I, Robot
23. Michael Crichton: Kongo
24. Michael Ende: Tarina vailla loppua
25. George Dawes Green: Luolamies
26. Harry Harrison: Ruostumaton teräsrotta
27. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
28. Richard Morgan: Muuntohiili
29. Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo
30. Mary Shelley: Frankenstein - Uusi Prometheus
31. David Baldacci: Voittaja
32. Ray Bradbury: Fahrenheit 451
33. Robert Heinlein: Tuomiopäivän komedia
34. Ursula Le Guin: Pimeyden vasen käsi
35. Frederik Pohl: Avaruuden portti
36. H.F. Saint: Näkymättömän miehen muistelmat
37. John Wyndham: Käenpojat
38. Alfred Bester: Määränpäänä tähdet
39. Greg Bear: Veren musiikkia
40. Arthur C. Clarke: Uhka avaruudesta
41. Carl Sagan: Ensimmäinen yhteys
42. Connie Willis: Tuomiopäivän kirja
43. Petri Tamminen: Väärä asenne
44. Dean Koontz: Kylmä tuli
45. Dan Simmons: Yön lapset
46. Theodore Sturgeon: Enemmän kuin ihminen
47. P.C. Jersild: Sielun silmin
48. Anssi Asunta: Kolmas Aikakirja
49. Donald E. Westlake: Kuuma kivi
50. Robin Cook: Kuume

Mörrin lukulista

1. Bret Easton Ellis: Vetovoiman lait
2. Truddi Chase: When rabbit howls
3. Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin
4. William Golding: Kärpästen herra
5. Alexander Stuart: The war zone
6. Anne Marie West: Out of the Shadows - Fred West's Daughter Tells Her Harrowing Story of Survival
7. Chuck Palahniuk: Invisible monsters
8. Anja Kauranen: Pelon maantiede
9. Margaret Atwood: Handmaid's tale
10. Anja Snellman: Lemmikkikaupan tytöt
11. Elina Tiilikka: Punainen mekko
12. Astrid Lindgren: Maailman paras Katto-Kassinen (u)
13. Katriina Lehto: Ulrike Meinhof - lähemmäs totuutta, ei todellisuutta
14. Eric Schlosser: Pikaruokakansa
15. William Blum: Roistovaltio
16. Stieg Larsson: Tyttö joka leikki tulella
17. Matthew Stokoe: Cows
18. José Saramago: Kertomus sokeudesta
19. Flora Rheta Schreiber: Sybil
20. Daniel Keyes: The minds of Billy Milligan
21. H.P Lovecraft: Kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia
22. Jerzy Kosinski: The painted bird
23. Will Elliot: The Pilo family circus
24. A.M. Homes: The end of Alice
25. Ronald
Markman & Dominick Bosco: Alone with the devil - Famous cases of a courtroom psychiatrist
26. Dorothy All
ison: Bastard out of Carolina
27. Aldous Huxley: Brave new world
28. John Ajvida Lindqvist: Ystävät hämärän jälkeen
29. Cormac McCarthy: Tie
30. Carlton Mellick III: Satan burger
31. Daniel Keyes: Flowers for Algernon
32. Joyce Carol Oates: Rape - A love story
33. Poppy Z. Brite: Exquisite corpse
34. Guillermo Del Toro & Chuck Hogan: Vitsaus
35. Nick Cave: Kun aasintamma näki herran enkelin (u)
36. John Reynolds: Varjojen väki
37. Anton LaVey: The satanic witch
38. Andrew McDonald: Turner diaries
39. Mikko Rimminen: Nenäpäivä
40. Alice Sebould: The lovely bones
41. Ingmar Bergman: Kohtauksia eräästä avioliitosta
42. Miika Nousiainen: Vadelmavenepakolainen
43. Karin Fossum: Hullujenhuone
44. Irvine Welch: Trainspotting (u)
45. Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
46. Khaled Hosseini: Leijapoika
47. George Orwell: Eläinten vallankumous
48. Orson Scott Card: Ender
49. Chad Kultgen: The lie
50. Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Hoplaa

Luettiin sadasta kirjasta, jotka jokaisen tulee lukea ennen kuolemaansa. Tuumattiin, ettei kyllä kiinnosta kuin muutama niistä ja loppujen kanssa tulis itku. Joten päätettiin leikata haastetta puolella ja laatia omat 50 kirjaa, jotka halutaan lukea. Muitakin kirjoja saa lukea välillä tottakai. Täällä selviää, miten urakka etenee, jos etenee. Kirjalistat on vielä vähän hakusessa, mut eiköhän ne julkaista piakkoin.